”Voimakkaat taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset voimat ovat tällä hetkellä ajamassa maailmaa kohti hyvin toisenlaista energiajärjestelmää tulevina vuosikymmeninä.” Näin sanoivat Christopher Flavin ja Nicholas Lenssen vuonna 1991 kirjassa “Maailman tila 1991”. Pakostakin tulee mieleen, että olemme hukanneet 20 vuotta asian jahkailuun kun olisi pitänyt toimia. Nyt ei ole enää mitään epäselvyyttä siitä, että lämpeneekö maailma, vaan kysymys on, että miten paljon? Jokaisen tulisi herätä siihen tosiasiaan, että muutos tapahtuu jo.

Miksi maailman keskilämpötilan nousu on ollut kuitenkin suhteellisen alhainen verrattuna korkeaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuun? Valtamerten suuren lämmönsitomiskyvyn takia, tarvitaan lämpöenergian massiivista kumuloitumista, jotta maapallon pintalämpötila nousee edes hieman. Viimeisen vuosisadan aikana tapahtuneen näennäisesti pienen lämpötilan nousun taustalla onkin merkittävä valtameriin keräytyneen energian kasvu. Tuo ylimääräinen energia aiheuttaa paikallisia ja kausiluontoisia äärioloja vähentäen lumipeitettä, merijäätä ja kasvattaen sadantaa. Lisäksi se muuttaa eläinten ja kasvien elinympäristöjä, toisilla elinympäristöt laajenevat ja toisilla kutistuvat.

Lämpötilan muutos viimeisen vuosisadan aikana

Vaikka ilmaston lämpeneminen ei ole koko maapallolla yhtenäistä, nouseva trendi maapallon keskilämpötilassa osoittaa, että useampi alue lämpenee kuin jäähtyy. Vuodesta 1901 lähtien on maapallon pintalämpötila noussut 0,7-0,9 astetta, mutta lämpenemisen tahti on kiihtynyt melkein kaksinkertaiseksi vuoden 1975 jälkeen ja on nyt 1,5-1,9 astetta vuosisadassa. Kymmenen mittaushistorian kuuminta vuotta on mitattu vuoden 1998 jälkeen ja neljä lämpimintä vuotta on ollut vuoden 2014 jälkeen. Vuoteen 2020 mennessä ilmastomallit ennustavat globaalin pintalämpötilan olevan 0,5°C lämpimämpi kuin vuosien 1986-2005 keskiarvo, riippumatta siitä, miten hiilidioksidipäästöt maailmassa kehittyvät. Lämpötilojen vakaus kokonaispäästöistä riippumatta on lyhyen aikavälin ilmiö ja se heijastaa valtavaa inertiaa maapallon valtamerissä. Valtamerien lämpötilat eivät siis reagoi heti kasvihuonekaasujen vangitsemaan kohonneeseen ilmakehän lämpöön. Kuitenkin vuoteen 2030 mennessä kasvihuonekaasujen aiheuttama epätasapaino lämpenemisessä peittoaa valtamerien kyvyn sitoa lämpöä ja maapallon lämpötila nousee useilla asteilla kuluvan vuosisadan loppuun mennessä.


Kuva 1. Vuosittainen globaali pintalämpötila vuodesta 1900 vuoteen 2017 verrattuna vuosien 1981-2010 keskiarvoon. Eri värit edustaa eri tutkimusryhmien tekemiä laskelmia mitatuista lämpötiloista. Kuva on NOAA.n sivustolta. NOAA on National Oceanic and Atmospheric Administration eli Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio.

Vaikka peli on jo osittain menetetty, on silti äärimmäisen tärkeää vähentää hiilidioksidipäästöjä, jotta tilanne ei muutu nykyistä pahemmaksi. Maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut 60 vuodessa 100 ppm kuten alla olevasta kuvasta (kuva 2.) näkee.


Kuva 2. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet vuosina 1960-2018) Mauna Loan observatorion mittauspisteellä. Kuva on NOAA.n sivustolta.

Nousu on huima jos sitä vertaa viimeisten 800 000 vuoden aikana tapahtuneisiin nousuihin ja laskuihin jotka ovat kuvassa 3. Siinä on esitetty ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kehitys viimeisten 800 000 vuoden aikana. Kuvassa notkot ovat kylmiä kausia eli jäätiköitymisiä ja huiput lämpimiä interglasiaalikausia, kuten nykyinen holoseenikausi jota juuri elämme. Viimeisten 800 000 vuoden aikana on ollut siis kymmenkunta jäätiköitymistä ja saman verran lämpimiä ajanjaksoja. Huomattavaa on, että ilmaston viileneminen on hitaampaa kuin sen lämpeneminen. Alimmassa käyrässä on rinnastettu hiilidioksidin määrä ilmakehässä (Δ CO2) 14 000 vuoden aikajaksoon suhteutettuna. Käyrästä käy hyvin ilmi viimeaikaisen hiilidioksidipitoisuuden huima nousun nopeus ja määrä.


Kuva 3. Kris Karnauskas, University of Colorado. @OceansClimateCU.

”Näin paljon hiilidioksidia oli ilmakehässä viimeksi 15 miljoonaa vuotta sitten, jolloin maapallon lämpötila oli 2,8 – 5,6 astetta korkeampi kuin nyt, ja merenpinta oli arviolta 22 – 36 metriä korkeammalla kuin tänään.” sanovat UCLA:n tutkijat (Tripati el al. 2009) tiedelehti Sciencessa julkaistun artikkelin mukaan. Suuri huoli onkin Grönlannin mannerjäätikön nopeutunut sulaminen, sillä Grönlannin jäätikön sulamisen seurauksena merenpinta nousee useita kymmeniä metrejä. 2018 Nature-lehdessä julkaistun artikkelin mukaan jäätikkö sulaa kiihtyvällä tahdilla (Trucell et al 2018) 1900-luvun keskiarvosta sulaminen on lisännyt vauhtia 33 prosenttia kahdella viime vuosikymmenellä, ja jäätikkö sulaa nyt 50 prosenttia nopeammin kuin ennen teollistumista 1800-luvulla.

Vaihdevuosien lämmittäessä sielua ja ruumista, elän toivossa, että ihmiskunta pääsisi yksimielisyyteen ja aloittaisi radikaalit toimet hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

A. K. Tripati, C. D. Roberts, and Eagle, R. A. (2009) Coupling of CO 2 and Ice Sheet Stability Over Major Climate Transitions of the Last 20 Million Years. Science, 326: 1394-1397.

L. D. Trusel, S. B. Das, M. B. Osman, M. J. Evans, B. E. Smith, X. Fettweis, J. R. McConnell, B.P. Y. Noël & M. R. van den Broeke (2018) Nonlinear rise in Greenland runoff in response to post-industrial Arctic warming. Nature 564, 104–108.