”Voimakkaat taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset voimat ovat tällä hetkellä ajamassa maailmaa kohti hyvin toisenlaista energiajärjestelmää tulevina vuosikymmeninä.” Näin sanoivat Christopher Flavin ja Nicholas Lenssen kirjassa Maailman tila 1991. Siis 28 vuotta sitten! Pakostakin tulee mieleen, että olemme hukanneet melkein 30 vuotta asian jahkailuun kun olisi pitänyt toimia. Nyt ei ole enää mitään epäselvyyttä siitä, että lämpeneekö maailma vaan kysymys on, että miten paljon?

Ruotsalaisesta Greta Thunbergistä on tullut nuorten ilmastoahdistuksen keulakuva. Gretan sanojen mukaan ratkaisu on niin yksinkertainen, että viisivuotiaskin sen ymmärtää: ”Meidän pitää lopettaa hiilidioksidipäästöt, muuten me laukaisemme ketjureaktion, jonka seuraukset ovat ihmisen kontrollin ulkopuolella. Me joko lopetamme päästöt tai emme.

Mitä Greta siis pelkää? Greta pelkää sitä, että vaikka kaikki data ja mittaustulokset ovat nähtävissä aivan nenämme edessä, niin silti päättäjät eivät tee mitään planeettamme pelastamiseksi. Greta pelkää sitä, että hän joutuu vuonna 2075 lapsenlapsilleen kertomaan, että miksi 2000-luvun alussa eläneet ihmiset eivät tehneet asialle mitään, vaan antoivat kaiken tuhoutua?

Greta pelkää aivan aiheesta. Tällä hetkellä ilmakehässä on melkein kaksi kertaa enemmän hiilidioksidia kuin vajaa kaksisataa vuotta sitten.
Itse asiassa näin paljon hiilidioksidia oli ilmakehässä viimeksi 15 miljoonaa vuotta sitten, jolloin maapallon lämpötila oli n. kolmesta kuuteen astetta korkeampi kuin nyt.

Mutta asialle voidaan tehdä jotain. Ja se jotain on siirtyä ensin kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja sen jälkeen hiilinegatiiviseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytön radikaalia vähentämistä, soiden ojituksen ja turpeen polton lopettamista, hiilidioksidin sitomista kasvillisuuteen ja ylipäätänsä yhteiskunnan energiankäytön tehostamista. Keinoja on monia ja ne on otettava kaikki käyttöön.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa vastuu pitää olla yhteiskunnalla, mutta meistä jokainen voi omilla kulutustottumuksillaan muuttaa maailmaa. Kuka muistaa otsoniaukon ja maailmanlaajuisen paniikin sen suhteen? Napa-alueiden otsonikerroksen oheneminen ihmisen toiminnan seurauksena sai maailman valtiot toimimaan ja vuonna 1987 solmittiin Montrealin sopimus, jolla määrättiin otsonikerrosta tuhoavien kemikaalien, muun muassa CFC-yhdisteiden eli freonien käyttö lopetettavaksi asteittain. CFC-yhdisteiden käyttö ponnekaasuna kiellettiin useimmissa maissa ja sen seurauksen otsoniaukko Etelämantereen yllä onkin kutistunut pienimmilleen vuoden 1988 jälkeen.

Vaikeille asioille voidaan siis tehdä jotain kun toimitaan yhdessä. Nyt on aika tehdä ilmastovallankumous ja äänestää eduskuntaan ihmiset, jotka ottavat lasten ja nuorten huolen tosissaan. Äänestä vasemmistoa!